Luulin pitkään, jo fysioteraputtina työskennellessäni, että tuki- ja liikuntaelimistö kiputilat ja lihasten jumit tulevat sellaisista arjen asioista, joita tekee pitkiä aikoja vuorokauden aikana. Näistä tyypillisimpiä ovat huono nukkuma-asento, esimerkiksi liian pehmeän patjan takia, tai vääränlainen työasento, joka kuormittaa kehoa epätasaisesti ja ylläpitää staattista jännitystä. Nämä edellä mainitut ovatkin tärkeä selvittää ja hoitaa kuntoon, jos toistuvasti kärsii kipu- ja jännitystiloista ilman tiedossa olevaa muuta konkreettista syytä. Jos taas on muutaman viikon tauon jälkeen tehnyt kunnon salitreenin, niin melko varmasti saa lihaksensa kipeiksi, mutta se onkin monen mielestä sellaista “hyvälaatuista kipua”. Vielä kolmas kiputilojen aiheuttaja on jokin äkillinen trauma. Siinä tapauksessa asiakas kuvailee esimerkiksi, että heitin palloa, jonka jälkeen olkapää kipeytyi. Toki usein tällaisissakin tilanteissa jokin olkapään tukirakenteiden toimintakykyä heikentävä prosessi on ollut jo käynnissä, koska se ei kestänyt yksinkertaista pallon heittämistä vaurioitumatta. Vaikka asiakkaasta aluksi tuntuu siltä, että vamma tuli juuri sillä tietyllä hetkellä, niin huolellisen haastattelun ja tutkimisen perusteella voidaan löytää vamma-alueen ympäröivissä rakenteissa tai kauempana kehossa oleva toimintahäiriö, mikä on pitkään jatkuessaan heikentänyt olkapään toimintakykyä siten, että se ei kestänyt kylmiltään tapahtunutta heittoliikettä. Tässäpä nämä tuki- ja liikuntaelimistön kiputilojen aiheuttajat yksinkertaisuudessaan.
Väärin! Ja tämän minulle osoitti aivan ihana ja sympaattinen avustaja- ja kipukoira Laku. Kipukoira haistaa ihmisestä esimerkiksi sen, milloin kudoksessa alkaa kemiallinen reaktio, mikä edeltää mahdollisen kudosvaurion ja kivun kokemisen syntyä (Vainuvoima 2018). Koska kipukoira huomaa kivun paljon ennen kuin ihminen, joten kun ihminen kokee voivansa tuijottaa kännykän ruutua tuntikausia ilman, että se tuntuu millään lailla niskassa tai hartioissa, niin kipukoira saattaa yllätykseksi hälyttää tulevista ongelmista jo kymmenen minuutin käynnykän tutkimisen jälkeen. Itse sain konkreettisesti kokea tämän, kun työskentelin Lakun omistajan kanssa. Yleensä fysioterapeutin töitä tehdessäni työasennot vaihtelevat tunnin aikana useaan kertaan, joten en ole pitänyt sitä minään, että joskus saatan olla hieman epäergonomisissa asennoissa. Kun olin mielestäni vain pienen hetken istunut hieman huonossa asennossa, niin jo tuli Laku tökkäämään kuonollaan alaselkääni, että “korjaapas asentosi tuosta kohtaa”. En olisi varmaan ikinä ennen tätä tilannetta tullut ajatelleeksi, että itsensä voi saada kipeäksi jo alle kymmenen minuutin aikana.
Laku-koira minulle tämän opetti, mutta piti vielä kantapään kautta käydä hakemassa lisäoppia asialle – tai oikeammin niskan kautta. Oli sellainen tilanne, että siivosin hevosten pihattoa pimeällä, otsalampun valossa, ja otsalampun säätöruuvi oli mennyt liian kireälle, joten en saanut osoitettua valokeilaa alaviistoon. Jouduin siis aina lantakikkareita talikolla kerätessäni kääntämään reilusti päätä alaviistoon. Koko siivousoperaatioon meni 15 minuuttia ja tästä ajasta kuitenkin vain osan aikaa pidin päätä ja niskaa hieman tyhmässä asenossa. Seuraus oli kuitenkin se, että minulla on seuraavat pari päivää niska ja hartiaseutu totaalisen jumissa, kipeät ja särkevät. Eli pienestä se on kiinni.
Nyt seuraa kuitenkin hyvä uutinen: Pienestä on kiinni myös hyvinvoinnin lisääntyminen. Monella laantuu innostus itsensä hoitamisessa jo alkumetreillä, koska ajatuksena on, että pitäisi käydä ainakin pari kertaa viikossa salilla ja pari kertaa viikossa lenkillä. Sitten pitäisi syödä terveellisesti ja nukkua enemmän. Ihan totta tämäkin, mutta jos vaihtoehtona on, että joko tekee tämän kaiken tai ei tee mitään, niin aika monella jää nämä toimenpiteet tekemättä. Onneksi on kuitenkin vielä yksi keino. Jos pienet teot ratkaisevat jumien aikaansaamisessa, niin yhtä pienet teot ratkaisevat myös jumien helpottamisessa. Seuraavaksi kerron urani varrelta muutamia esimerkkejä, miten hyvin pienellä vaivalla asiakas sai omaan vaivaansa helpotusta.
Asiakkaaksi tuli nuori nainen, jolla selkä ja kipeytyi aina tiskatessa. Hän pääsi tästä oireesta eroon viikossa, kun hän teki päivittäin kolmen minuutin ajan selkärankaa ympäröiviä pieniä lihaksia (multifiduksia) aktioivaa liikettä.
Useita kertoja viikossa päänsäryistä kärsivä nainen tuli vastaanotolle ja fysioterapeuttisessa tutkimuksessa huomattiin, että kaularangan syvien lihasten hallinnassa oli parantamisen varaa. Asiakas sai ohjeeksi tehdä kaularangan syviä lihaksia aktivoivaa liikettä pari kertaa päivässä muutaman minuutin ajan. Kuukauden kuluttua asiakas kertoi, että päänsäryt ovat huomattavasti vähentyneet.
Mies asiakkaalla oli oireena yöllinen käsien puutuminen. Hän sai ohjeeksi tehdä eräänlaista rintarangan kiertoliikettä iltaisin ennen nukkumaan menoa. Käsien puutuminen loppui siihen.
Keski-ikäisellä miehellä kipeytyi selkä töissä niin pahasti, että hänen täytyi ottaa reilusti särkylääkkeitä pystyäkseen nukkumaan. Seuraavana päivänä kipu jälleen paheni ja töissä olo oli vaikeaa. Hän kuitenkin sinnitteli kivun kanssa vielä muutaman päivän, kunnes hakeutui fysioterapiaan. Fysioterapiasta hän sai ohjeita nukkuma-asentoon sekä kaksi harjoitetta selän kivun helpottamiseen. Seuraava yö sujui paremmin pienillä nukkuma-asennon muokkauksilla ja kaksi kertaa päivässä suoritetut jumppaliikkeet auttoivat siinä, että kipu ei yltynyt seuraavana päivä yhtä kovaksi kuin aiempina päivinä. Kipu helpotti joka päivä vähän ja neljän päivän päästä asiakas tuskin enää huomasi selän oireilua.
Vaikka nämä esimerkit ovat ihan todellisia asiakasesimerkkejä, niin useimmiten, varsinkin pitkään jatkunut oireilu kaipaa muutakin kuin vain yhden jumppaliikkeen päivässä. Mielestäni nämä ovat kuitenkin rohkaisevia esimerkkejä siitä, että pienillä teoilla voi olla yllättävän suuri merkitys. Tämä on huomoitu myös vuonna 2020 uudistetussa liikuntasuosituksessa. Aiemmin päivittäiseen tai viikoittaiseen liikuntasuositukseen laskettiin mukaan vasta vähintään kymmenen minuutin kestoiset liikuntasuoritukset. Nyt riittää, vaikka liikkumishetki kestäisi vain muutaman minuutin. Sillä katsotaan silti olevan terveysvaikutuksia. (UKK-instituutti.)
Mitä tällä kirjoituksella erityisesti haluan sanoa on se, että vaikka kuinka tuntuisi siltä, että nämä vaivat ovat olleet läsnä elämässä jo niin kauan tai että ei tämä kroppa tästä enää paremmaksi muutu, niin kannustaisin kuitenkin kokeilemaan. Esimerkiksi fysioterapeutin avulla voi löytyä vaikka se yksikin täsmäharjoitus, jolla saat juuri siihen eniten arkeasi häiritsevään vaivaan edes pientäkin helpotusta.
Lähteet
Kipukoira – käytännön apulainen joka päivä. Vauvoima, 2018. https://vainuvoima.fi/kipukoira/. Viitattu 5.10.2020.
Liikkumalla terveyttä – askel kerrallaan. Viikoittainen liikkumisen suositus 18–64-vuotiaille. UKK-instituutti, 2019. https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/aikuisten-liikkumisen-suositus/. Viitattu 4.11.2020.
Viimeisimmät kommentit