Tässä sarjassa pääset kurkistamaan minun ja Muru-hevosen kuntoutumismatkaa mammalomalta takaisin ryhdikkääksi ja rennoksi ratsukoksi. En siis ole koko raskausaikana ratsastanut ja myös Muru on ollut tavallista vähemmällä liikunnalla viimeisen puolitoista vuotta. Aloitamme siis nyt yhteisen kuntokuurin kohti sitä tavoitetta, että pystymme molemmat kantamaan itsemme ja Muru pystyy kantamaan myös minut rennosti ja ryhdikkäästi.

Ensimmäisen kerran käväisin hevosen selässä pari kuukautta sen jälkeen, kun lapseni oli tullut maailmaan pitkän synnytyksen jälkeen lopulta sektiolla. Tätä ennen olin kuvitellut palautuneeni kohtalaisen hyvin raskaudesta ja synnytyksestä, mutta karu totuus paljastui välittömästi, kun kiipesin Murun selkään: Mitä ihmettä oli tapahtunut keskivartalolleni! En oikeastaan hahmottanut enkä tunnistanut keskivartaloani lainkaan. Menin muutaman kierroksen kentällä käyntiä yrittäen saada jotain kontaktia omaan keskustaani – turhaan. Ravia en edes yrittänyt. Varsinkin pysähdyksessä ja liikkeelle lähdössä jopa Muru turhautui holtittomaan istuntaani, kun en vain yksinkertaisesti saanut pidettyä itseäni liikkeen mukana ja Muru kiukkuisesti käänsi päätään minua kohti ikään kuin sanoen, että voisitko jo tulla alas sieltä.

Tätä ennen en siis ollut missään muissa päivittäisissä toimissa huomannut, että keskivartaloni oli näin totaalisen hukassa. Nyt lapseni on jo kahdeksan kuukautta, joten palautumiseni on edistynyt tästä edellä mainitusta tilanteesta, mutta ratsastamista en ole vielä aloittanut. Asetin itselleni tavoitteen, että puolen vuoden päästä, eli toukokuussa 2021 olemme Murun kanssa ryhdikäs ja rento ratsukko. Laitoin tavoitteen vasta puolen vuoden päähän, koska minulla on mahdollista päästä ratsaille todennäköisesti korkeintaan pari kertaa viikossa. Toki oman kehoni kanssa voin ja minun täytyykin tehdä töitä myös ilman hevosta. Itse asiassa suurimman työn teen nimenomaan itsekseni: syvien lihasten löytyminen, keskivartalon hallinta, kylkien pituus ja kannatus, hengityksen vapaus, lapatuki, pään asento ja niin edespäin. Toisaalta myös Muru tarvitsee paljon lisää lihaskuntoa ja liikkuvuutta ennen kuin se pystyy kantamaan ratsastajaa rennosti ja hyvässä tasapainossa.

Alkutilanteen kartoitus

Kokeilin lyhyesti ratsastusta, jotta pystyin kartoittamaan meidän alkutilanteen. Kuva on ikävä kyllä kovin epäselvä, koska pimeys oli juuri laskeutumassa yllemme harmaan iltapäivän kääntyessä iltaan marraskuiseen tapaan ihan liian aikaisin. Tuntemukseni oli, että keskivartalossani ei ollut tarpeeksi jäntevyyttä ja joustavuutta, jotta pystyisin mukautumaan hevosen liikkeeseen menettämättä samalla massakeskipisteen hallintaa. Lisäksi kuvasta näkee, että näennäisesti melko suora selän ja pään asento on ulkoapäin tehty, eli syvä tuki pystyasennon hallinnalle puuttuu. Lähden korjaamaan asentoa pala palalta, sisältä ulospäin, eli en nyt tässä vaiheessa edes mainitse jaloista ja käsistä mitään. Seuraavan kuukauden tehtäväni on siis löytää keskivartalon syvät lihakset ja pystyasennon hallinta. Kun taas tarkastelen Murua kuvassa, niin huomaan, että Muru ei saa takapäätä tarpeeksi alle, jotta voisi kunnolla työntää liikettä takapään lihaksilla eteenpäin. Muru ei saa nostettua ja kannatettua selkäänsä ja samalla siis minua riittävästi. Lisäksi Muru on etupainoinen, eli näyttää siltä kuin Muru kulkisi alamäkeen eikä ylämäkeen, niin kuin miltä sen pitäisi näyttää. Teen Murulle fysioterapeuttisen tutkimuksen ja teen harjoitusohjelman, jolla saadaan Muru jälleen ratsuhevoselle vaadittavaan kuntoon.

Seuraavassa osassa kuvaan ne harjoitteet, joita itse alan nyt päivittäin tehdä sekä kerron mitä Murun fysioterapeuttisesta tutkimuksesta löytyi ja millä harjoitteilla ryhdytään Murun lihaskuntoa kohentamaan. Tästä se lähtee!